Tänään olin ihmisen parhaan ystävän kanssa poimimassa suppilovahveroita. Ei sitä tarvinnut kovin pitkälle kävellä kun olikin jo kori täysi.
Tällaisia löytyi melko läheltä omaa pihaa.
Noora tykkäsi olla metsässä, ei aikakaan sillä käynyt pitkäksi kun sai nuuskia mitä kaikkea löytyy.
Saanko esitellä: metsin ja niittyjen kuningatar Koskikalan Noora!
Puolessa tunnissa oli jo korillinen täynnä.
Noora ei innostunut poseeraamaan korin kanssa, heinikot olivat paljon kiinnostavampia.
