Kalassa Roosan kanssa!

Olin ystäväni Roosan kanssa kalassa. Surkea kalaonnemme kääntyi kuitenkin lopulta unelmien täyttymykseksi. Kuitenkin jutustelun avulla ei kalastuskaan hullummalta tuntunut... 

Kolmen tunnin urakan tulos: yksi särki!

Päätimme päästää sen ainoa kalankin lopulta takaisin jokeen.

Maisemat ovet kyllä kyminjoen varrella vertaansa vailla.

 Reissu alkoi jo tuntua hukatulta kunnes saimme seuraa rankakaislikosta....

Kuitenkin pieni sorsa perhe tuli tuomaan iloa kalastukseemme.

Ja ennenkuin ehdimme lähteä tulivat pikkuiset sorsat ihan viereeni. Ne eivät pelänneet ollenkaan, eikä niiden emokaan ollut varuillaan, koko aikaa.

Pikkuisia pystyi lähes silittämään. Toivotaan että viisastuvat kun sorsajahti alkaa...

Kuvaaminen oli jälleen hauskaa, ja kamera kiinnosti...



Vesipuitossa

Tuli käväistyä ihailemassa Karhulan uutta vesipuistoa Raiku isoveikan Jehkin ja hänen omistajansa Sadun kanssa. Valitettavasti Raiku ja Jehki eivät enää tulleet toimeen keskenään niin ei saatu veljeksistä yhteis kuvaa. Ja Raiku jäikin kotiin nukkumaan sillä aikaa kun kävimme vesipuistossa. Vaikka rakennustyöt ovatkin vielä vähän kesken on puisto kuitenkin jo auki. Silmiin pisti erityisesti kasvit. Toki myös erilaiset "vesipuotoukset" ja suihkulaähteet olivat iloa silmälle.


Tässä pieni vesiputous.



Kasveja oli monia ja tässäyksi kauneimmista. En kuitenkaa näitä kasvilajeja tunne joten lajia en tällekkään kasville ole keksinyt...

Joo lisää näitä kasveja...

Jehkistäkin on kasvanut komea koira.



Jehki ja hänen omistajansa.



Raikun kanssa Hämeenlinnassa

Nyt kun on vihdoin se odotettu kesäloma päätimme Raikun kanssa mennä viikoksi isovanhemmilleni kyläilemään Koko viikko oli täynnä tohinaa ja hösötystä, mutta myös hölläilyä ja videoiden katsomista.

Mikä olisi loma ilman barbie leikkiä?



Se on uskollinen. Se on päättäväinen Se on rohkea. Se on höpsö. Se on ilonen. Se on paras koira jota voi toivoa.
SE ON RAIKU!



Kiviä, jotka muuten polttivat jakapohjia....

Jonku paimennusvietti olisi käskenyt lähteä paimentamaan jos hihna ei olisi ollut esteenä...

Viikko kului kuin siivillä. Ja kotiin lähtö tuntui haikealta. Olihan reissulla leikitty kavereiden kanssa, katsottu telkkaa, nukuttu myöhään ja uitu monia tunteja....

Kotiin lähdössä!



Autoilu on mukavaa, jos voi silloin tällöin mennä Jennin syliin nukkumaan, tuumii Raiku...

Alla puiden lehtien, löysin maan salaisen!

Olin taas kerran koirani kanssa kävelyllä ja tällä kertaa varustauduimma punkkikarkotteen lisäksi kameralla! Tässä muutavia kuvia kävelyltämme.



Metsätähtiköhän tämä on? No ainakin kauniin oloinen kukkanen se on!



Mansikan kukat ovat kauneimmillaan!

Joku minulle tuntematon kukkanenkin tämä on?

Koira josta saa vain sivuttain otettua edes jonkinmoisen kuvan...

En tiedä onko joku lintu tämän tehnyt vai ovatko hirvet käyneet itseään rapsuttamassa?

Perjantainä tämä tyttö sai yhdeksäsluokkien potkijaisissa taskuunsa vuoden nauraja palkinnon! Kiitos kaikille sekä uusille että muille vanhoille tukareille ihanasta toimeliaasta vuodesta! TEITÄ TULEE KOVA IKÄVÄ!